»Nimi: Daisuke
»Lempinimi: Daisuken äiti käytti monta lempinimeä esim. Caldo joka on italiaa ja tarkoittaa lämmintä yms. Mutta Daisuke itse tykkää jos kutsuu häntä Diegoksi tai Deskeksi.
»Sukupuoli: Ori
»Ikä: 4.v
»Säkäkorkeus: 156 cm.
»Rotu: Suomenhevonen.
»Merkit: Sukat: oikeassa etujalassa ja vasemmassa takajalassa.
»Luonne: Daisuke on urhoollinen mutta omaperäinen hevonen. Sen kultainen luonne ja herkkyys oikeissa hetkissä valloittaa sydämmiä. Daisuke ei koskaan jätä ystävää pulaan eikä ori ole hirveän innokas riidan haastaja. Daisuke rakastaa märehtimistä pelloilla ja niityillä sekä ori on mainio kuuntelia eli kuuntelee ja neuvoo ystävien huolia, joskus hän puuttuu vähän liikaa toisten asioihin. Jos Daisuke suuttuu hän saattaa mököttää pari tuntia mutta yleensä leppyy aika äkkiä. Ori ei kyllä loukkaannu pienistä mitättömistä asioista eikä tee mitään isompaa numeroa riidoista. Ori pitää hyvin salaisuuksia. Daisuke on todella jalo ja lämmin sydämminen ja on kyllä harkinnut perhettäkin tulevaisuudessa. Hän pitää erityisesti tammoista jotka elävät täysillä ja nauttivat joka hetkesta. Jos Daisuke sanoo rakastavansa jotakuta hän myös tarkoittaa sitä, äitinsä nimittäin opetti että rakastaminen on suuri sana ja sitä ei kannata käyttää väärin muuten se saattaa koitua kohtaloksi.
»Menneisyys: Daisuke syntyi rannalla kivien keskeisellä aukiolla. Hän avasi silmät hitaasti mutta kaikki tuntui jotenkin sumealta. Orin vartuttua äitinsä kanssa elämä oli onnellista ja ihanaa kunnes kerran kun heidän koti-"koloonsa" iski salama ja kaksikko lähti väsyneesti yrittäen juosta, etsimään turvallista yöpymis paikkaa. Kun he olivat juosseet sateessa tovin vastaan tuli rotko, iso pudotus. Äiti yritti keksiä jotan että he pääsisivät yli koska kaikki tuolla toisella puolella näytti niin rauhalliselta ja viihtyisältä. Daisuken äiti lopulta keksi jotain, hän näki kaatuneen puun. Orin äiti-raukka vieritti puun retaletta aivan uuvuissaan. Vihdoin puu oli paikallaan ja äiti auttoi pikku orin toiselle puolelle. Daisuke kompuroi pystyyn ja kääntyi mutta ei nähnyt enää äitiään. Kuului vain karmaisevan hyydyttävä hirnaisu. Puu joka oli pelastanut Daisuken hengen oli nyt tippunut rotkosta orin äiti mukanaan. Samassa orista tuntui kun elämä loppuisi siihen mutta kun hän haistoi niityt ja joet takanaan Daisuken mielen valtasi tunne ja usko että hänen elämällään olisi vielä joku tarkoitus. Niinpä hän kääntyi ja jätti taakseen kaiken vanhan ja aloitti ihan alusta. Myöhemmin Daisuke tapasi hevosia ja sai ystäviä, elämä loisti jälleen.
»Tuttavapiiri: (Ei ole vielä)
Pelipaikka: http://www.freewebs.com/auroraboreale/
